Stadler KISS

Junawikistä
(Ohjattu sivulta Dosto)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Azerbaijanissa käytössä oleva Stadler KISS.

Stadler KISS, (Ruotsissa nimellä Dosto), on sveitsiläisen junavalmistajan Stadlerin kaksikerroksinen moottorijuna. Stadler on antanut sille nimen KISS, joka on lyhenne sanoista Komfortabler Innovativer Spurtstarker S-Bahn-Zug (mukava, innovatiivinen, nopea lähiliikenteen juna). Junaa on saatavana eripituisina, enintään kuusivaunuisena ja sitä on myyty useisiin eri maihin, pääasiassa Eurooppaan, mutta myös Pohjois-Amerikkaan.

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SBB (Sveitsi)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsin SBB oli ensimmäinen liikennöitsijä, joka käytti junaa. SBB: llä on 50 kuusi- ja 24 nelivaunuista yksikköä tunnuksella RABe 511. Niistä 37 kuusivaunuista junaa käytetään lähiliikenteen junissa Zürichin ympäristössä ja muita paikallisjunissa Sveitsin ympäristössä. Junien enimmäisnopeus on 160 km / h, ja niissä on 120 + 415 ja 60 + 277 paikkaa (ensimmäinen ja toinen luokka).

BLS (Sveitsi)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BLS:llä on 31 nelivaunuista yksikköä, nimeltään RABe 515, joita käytetään lähiliikenteen junissa Bernin ympäristössä Sveitsissä. Junissa on 335 paikkaa sekä ensimmäisessä että toisessa luokassa, ja niihin mahtuu 556 seisovaa matkustajaa. Paikallisesti junissa käytetään nimeä MUTZ (lyhenne Modern Universal TriebZugista).

KISS-juna käytössä Sveitsissä.

CFL (Luxemburg)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2010 Chemins de Fer Luxembourgeois (CFL) tilasi kahdeksan yksikköä 60 miljoonalla eurolla. Junat ovat 80 metriä pitkiä ja niissä on 284 istumapaikkaa, joista 29 on ensimmäisessä luokassa, samoin kuin joustavat tilat, joissa on tilaa jopa 24 pyörälle ja kolmelle pyörätuolille. Jotta naapurimaissa voitaisiin liikennöidä, junat on varustettu ETCS: llä ja ne voivat toimia sekä 25 kV 50 Hz:n että 15 kV:n 16,7 Hz:n vaihtovirralla. Joulukuussa 2014 ne otettiin käyttöön Luxemburgin ja Koblenzin välisellä reitillä, ja maaliskuussa 2015 Luxemburgin hallitus päätti ostaa niitä yksitoista kappaletta lisää. [1]

ODEG (Saksa)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ostdeutsche Eisenbahn (ODEG) tilasi 16 kappaletta vuonna 2010. Ne otettiin käyttöön vuonna 2013 Itä-Saksan linjoilla.

Aeroexpress (Venäjä)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläinen Aeroexpress tilasi 25 kappaletta vuonna 2013, ja ensimmäiset otettiin käyttöön vuonna 2016. NIILLÄ ajetaan Moskovan lentokentille Moskovan lentokentille. Lisäksi Azerbaidžanin valtion operaattori on tilannut viisi junaa ja Georgian operaattori tilannut neljä, joista ensimmäinen laitettiin liikenteeseen vuonna 2016.

Kaikilla näillä yksiköillä on leveämpi raideleveys.

Caltrain (Yhdysvallat)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalifornian lähiliikenteen junayhtiö Caltrain tilasi vuonna 2016 16 kuusivaunuista yksikköä. Junia käytetään liikenteessä San Franciscon ja San Josén välillä Yhdysvalloissa, ja niiden suurin nopeus on 177 km / h. Ensimmäiset junat toimitettiin vuonna 2019, ja niiden oli tarkoitus aloittaa liikenne vuoteen 2020 mennessä. [2] Se viivästyy vuoteen 2022 rataosan sähköistyksen viivästymisen myötä.

Mälardalstrafik (Ruotsi)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mälardalenin paikallisjuniin Mälardalstrafik on tilannut 33 nelivaunuista yksikköä, jotka on litteroitu "ER1". Tilauksen arvo on noin 3,5 miljardia ruotsin kruunua. Junassa on hyväksytty huippunopeus 200 km / h. Tilaus meni sveitsiläiselle Stadler Rail -yritykselle. Juna painaa tyhjänä 232 tonnia ja siinä on 333 paikkaa (ykkösluokka). Tämä vastaa vajaata 700 kg tyhjää painoa istuinta kohden ja noin 318 tuhannen ruotsin kruunun sijoituskustannuksia istuinta kohden, joka vastaa henkilöautoa, jonka tyhjä paino on 2,8 tonnia ja hinta 1,3 miljoonaa ruotsin kruunua (122 200 euroa). Junan kokonaispituus on 104,81 metriä.

Junan sisustus on tasaisesti ykkösluokkaa ja kahdessa kerroksessa. Rungon leveys on 292 cm. Istuimen etäisyys on 85 cm.

Vaunu on valmistettu kevyestä metallista ja on noin 15% kevyempi kuin X40-moottorijunayksikkö. Suurin akselipaino on 20,9 tonnia, jota voidaan verrata ruotsalaiseen Rc-veturiin, jonka akselipaino on noin 19,0 tonnia. Välivaimit ovat 24,97 metriä (X40: n vaunun pituus on 26,40 metriä).

Ensimmäiset junat otettiin käyttöön 15. joulukuuta 2019.

Mälardalstrafik suunnittelee junien käyttämistä Örebro - Eskilstuna - Tukholma - (Uppsala), Hallsberg - Katrineholm - Tukholma, Norrköping - Nyköping - Tukholma ja Sala - Västerås - Eskilstuna - Katrineholm - Linköping reiteillä. [3] Junien on määrä toimittaa vuosina 2019 ja 2020. [4] Ensimmäinen juna näytettiin yleisölle 27. kesäkuuta 2018. [5] Talvella junaa on käytetty koeajoihin ongelmien löytämiseksi, esimerkiksi Kirunassa on tehty kylmiä testejä. [6]

Upplandin paikallisliikenne (Ruotsi)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linja-autoliikenteen tueksi Uppsalan alueen julkisen liikenteen hallitus päätti 15. toukokuuta 2017 ehdottaa kahdeksan kaksikerroksisen Stadler Dosto -tyyppisen junan ostamista 848 miljoonalla Ruotsin kruunulla. [7] Alueneuvoston kokouksessa 27. syyskuuta 2017 ehdotus hyväksyttiin ja alueneuvosto kehotti alueneuvostoa allekirjoittamaan sopimukset kahdeksan junan vuokraamisesta. [8] Ne tilattiin valmistajalta helmikuussa 2018. [9] Ensimmäiset junat otettiin käyttöön 14. joulukuuta 2019. Kaikkien junien on määrä toimittaa kesällä 2020. [10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]