Dv 11

Junawikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Dv11 1805 Pieksämäellä.jpg
Dv 11 1805 Pieksämäellä vuonna 1984.
Dv11
Perustiedot
Tyyppi

Väliraskas dieselveturi

Liikennöitsijä

VR

Valmistaja

Lokomo, Valmet

Lukumäärä

16

Valmistusvuodet

1958-1959

Liikenteessä

0

Hylätty

Kaikki

Romutettu

15

Museoitu

1

Numerointi

1804-1819

Lempinimi

Vemppu, vempu, vemputin

Tekniset tiedot
Huippunopeus

75 km/h

Paino

56 t

Pituus

11930 mm

Leveys

3200 mm

Korkeus

4350 mm

Raideleveys

1524 mm

Vaihteisto

Tampella-SRM DS 1, 2

Moottori

MAN W8V 22/30 A.m.A.

Moottorin teho

619 kW

Toijalaan museoitu 1805 vastavalmistuneena vuonna 1958. Veturi on myös nykyään viherkeltaisessa värityksessä.

Dv11 (ennen 1.1.1976 Vr11) oli Valtionrautateiden käyttämä väliraskas dieselveturi. Parillisesti numeroidut veturit valmisti Valmet Oy ja parittomasti numeroidut Lokomo Oy. Vetureita valmistettiin 16 kappaletta vuosina 1958-1959.[1] Veturit numeroitiin 1804 - 1819.

Perustiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veturit oli suunniteltu läinnä tärkeimpien risteysasemien vaihtotöihin. Ne muistuttivat huomattavasti Dv 15- ja Dv 16-sarjojen vetureita. Vetureiden alkuperäinen, joskin lyhytaikainen väritys poikkesi huomattavasti muista Valtionrautateiden dieselvetureista. Väritys oli veturinvihreä ja keula oli keltainen. Veturit päätettiin kuitenkin maalata tyypillisempään väriyhdistelmään punainen ja kerma. Loppujen lopuksi vain veturit 1804-1809 ja 1811 ehdittiin maalata vihreään väritykseen ja nekin maalattiin punaisiksi 1960-luvun puoliväliin mennessä.[2].

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dv 11-veturit olivat Dv 15- ja Dv 16-sarjojen tapaan jäykkäkehyksisiäkytkintankokäyttöisiä dieselvetureita. Veturin voimansiirto on kuitenkin kyseisistä sarjoista poiketen hydraulismenaaninen.

Sähköjärjestelä on 24 voltin tasavirta. Generaattori on Boschin valmistama ja paristo voi olla joko lyijyparisto 177 ah/5 tai alkaaliparisto 140 ah/5 h.

Veturin veturiradio on Salora SRP 20 VR.

Veturissa on Webasto 180 W-tyyppinen lämmityslaite ja sen lisäksi höyryvesilämmitin.

Veturin suunnanvaihtolaite on Valmetin tekemä.

Koneiston ohjausjärjestelmä on mekaaninen ja pneumaattinen.[3]

Liikenteestä poisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukuunottamatta ensimmäisiä vetureita 1804 ja 1805 koko sarja hylättiin vuonna 1981. Viimeisenä käytössä olleet veturit olivat viimeiset vuodet vähällä käytöllä sijoitettuna Pieksämäelle ja ne hylättiin 1986. Näistä numero 1805 päätyi käytön jälkeen lopulta Toijalan veturimuseolle, jossa se on nykyään esillä, maalattuna viher-keltaiseen väritykseen.[1]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1,0 1,1 Raskas vaihtoveturi Vr11 "Nalle" Toijalan veturimuseo. Akaan kaupunki. Viitattu 30.3.2009.
  2. Muurinen, Tapio: Vaunut.org: kuva 19612 16.12.2005. Vaunut.org. Viitattu 20.9.2011.
  3. Dieselveturit ja moottorivaunut II, 1972, Valtionrautatiet. Painettu Valtion painatuskeskuksessa.