Turun raitiotieliikenne

Kohteesta Junawiki
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Turun raitiotieliikenne oli Turussa toiminutta kevyttä raideliikennettä.


Historia[muokkaa]

Turku on Suomen ensimmäinen raitiotiekaupunki. Hevosraitiotie tuli Turkuun vuonna 1890. Liikenne oli kuitenkin kannattamatonta ja se lakkautettiin 1892. Kiskot purettiin muutama vuosi myöhemmin. Vuonna 1905 tehtiin aloite sähköraitiotien rakentamisesta. Kaupunki myönsi toimiluvan AEG:lle toukokuussa 1906. AEG myönsi luvan kuitenkin eteenpäin Elektricitätswerk Åbo Aktiengesellschaftille. Liikenne alkoi joulukuussa 1908. 1914 koko saksalaisen yhtiön omaisuus takavarikoitiin ja tilalle tuli Turun raitiotielaitos. 1950-luvulla raitiotieliikennettä ruvettiin kehittämään. Keskustan raiteet siirrettiin Eerikinkadulle, Kiertolinja 2/3 muutettiin kiertolinjaksi 3 ja linjaksi 2 Nummi-Matti. 1960-luvulla asemakaavoitustoimisto ei enää halunnut rahoittaa raitiotien kehitystä. Rahaa ei saatu edes silloisen kaluston peruskorjaukseen. Linja 1 lakkautettiin vuonna 1967 ja korvattiin bussilla. Linja 3 lakkautettiin 1971-1972 ja linja 2 1972. Raitiovaunujen lakkautusta on pidetty Turun kaupungin suurimpana virheenä.[lähdeviite puuttuu]

Linjat[muokkaa]

  • 1 Turun satama – Linnankatu – Puistokatu – Eerikinkatu – Kauppatori – Aninkaistenkatu – Linja-autoasema – Pohjola
  • 2 Korppolaismäki – Martti – Martinsilta – Puistokatu – Eerikinkatu – Kauppatori – Tuomiokirkkosilta – Hämeenkatu – Nummenmäki
  • 3 (kiertolinja): Rautatieasema – Humalistonkatu – Eerikinkatu – Kauppatori – Tuomiokirkkosilta – Uudenmaankatu – Itäinen pitkäkatu – Martti – Martinsilta – Puistokatu –

Raitioteiden paluu Turkuun[muokkaa]

Pikaraitiotien tulosta Turkuun tehtiin ensimmäinen suunnitelma vuonna 1992. Seuraava selvitys laadittiin vuonna 2002. Kaupunginhallitus edellytti 2005 että pikaraitiotiestä tehtäisiin kattava selvitys. Suunnitelma valmistui 2009. Pikaraitiotie tuli Turun seudun rakennemalliin vuodelle 2035. Pikaraitiotie kuuluu myös Turun joukkoliiikennne 2020-selvitykseen.