Dv 11
 Dv 11 1805 Pieksämäellä vuonna 1984. | |
| Dv11 | |
|---|---|
| Perustiedot | |
| Tyyppi |
Väliraskas dieselveturi |
| Liikennöitsijä |
VR |
| Valmistaja |
Lokomo, Valmet |
| Lukumäärä |
16 |
| Valmistusvuodet |
1958-1959 |
| Liikenteessä |
0 |
| Hylätty |
Kaikki |
| Romutettu |
15 |
| Museoitu |
1 |
| Numerointi |
1804-1819 |
| Lempinimi |
Vemppu, vempu, vemputin |
| Tekniset tiedot | |
| Huippunopeus |
75 km/h |
| Paino |
56 t |
| Pituus |
11930 mm |
| Leveys |
3200 mm |
| Korkeus |
4350 mm |
| Raideleveys |
1524 mm |
| Vaihteisto |
Tampella-SRM DS 1, 2 |
| Moottori |
MAN W8V 22/30 A.m.A. |
| Moottorin teho |
619 kW |
.jpg)
Dv11 (ennen 1.1.1976 Vr11) oli Valtionrautateiden käyttämä väliraskas dieselveturi. Parillisesti numeroidut veturit valmisti Valmet Oy ja parittomasti numeroidut Lokomo Oy. Vetureita valmistettiin 16 kappaletta vuosina 1958-1959.[1] Veturit numeroitiin 1804 - 1819.
Perustiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veturit oli suunniteltu läinnä tärkeimpien risteysasemien vaihtotöihin. Ne muistuttivat huomattavasti Dv 15- ja Dv 16-sarjojen vetureita. Vetureiden alkuperäinen, joskin lyhytaikainen väritys poikkesi huomattavasti muista Valtionrautateiden dieselvetureista. Väritys oli veturinvihreä ja keula oli keltainen. Veturit päätettiin kuitenkin maalata tyypillisempään väriyhdistelmään punainen ja kerma. Loppujen lopuksi vain veturit 1804-1809 ja 1811 ehdittiin maalata vihreään väritykseen ja nekin maalattiin punaisiksi 1960-luvun puoliväliin mennessä.[2].
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dv 11-veturit olivat Dv 15- ja Dv 16-sarjojen tapaan jäykkäkehyksisiäkytkintankokäyttöisiä dieselvetureita. Veturin voimansiirto on kuitenkin kyseisistä sarjoista poiketen hydraulismenaaninen.
Sähköjärjestelä on 24 voltin tasavirta. Generaattori on Boschin valmistama ja paristo voi olla joko lyijyparisto 177 ah/5 tai alkaaliparisto 140 ah/5 h.
Veturin veturiradio on Salora SRP 20 VR.
Veturissa on Webasto 180 W-tyyppinen lämmityslaite ja sen lisäksi höyryvesilämmitin.
Veturin suunnanvaihtolaite on Valmetin tekemä.
Koneiston ohjausjärjestelmä on mekaaninen ja pneumaattinen.[3]
Liikenteestä poisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lukuunottamatta ensimmäisiä vetureita 1804 ja 1805 koko sarja hylättiin vuonna 1981. Viimeisenä käytössä olleet veturit olivat viimeiset vuodet vähällä käytöllä sijoitettuna Pieksämäelle ja ne hylättiin 1986. Näistä numero 1805 päätyi käytön jälkeen lopulta Toijalan veturimuseolle, jossa se on nykyään esillä, maalattuna viher-keltaiseen väritykseen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 1,0 1,1 Raskas vaihtoveturi Vr11 "Nalle" Toijalan veturimuseo. Akaan kaupunki. Viitattu 30.3.2009.
- ↑ Muurinen, Tapio: Vaunut.org: kuva 19612 16.12.2005. Vaunut.org. Viitattu 20.9.2011.
- ↑ Dieselveturit ja moottorivaunut II, 1972, Valtionrautatiet. Painettu Valtion painatuskeskuksessa.
