Ein
| |
| Ein | |
|---|---|
| Perustiedot | |
| Tyyppi | |
| Liikennöitsijä | |
| Valmistaja | |
| Lukumäärä |
133 kpl |
| Valmistusvuodet |
1964-1986 (muutostyöt Eit-vaunuista 1993-1995) |
| Peruskorjattu | |
| Liikenteessä |
0 |
| Hylätty |
1303 |
| Romutettu |
n. 100 |
| Museoitu |
3 |
| Numerointi |
23011–23017, 23019–23023, 23025–23030, 23032, 23035, 23168–23186, 23188, 23190–23247, 23249, 23251, 23253–23273 |
| Istumapaikkoja |
80 paikkaa |
| Lempinimi |
Plootu |
| Tekniset tiedot | |
| Huippunopeus |
140 km/h tai 160 km/h |
| Paino |
40-45 t |
| Vaunun pituus |
26 400 mm |
| Leveys |
3 033 mm |
| Korkeus |
4 130 mm |
| Raideleveys |
1524 mm |
| Telit |
Minden-Deutz |
Ein on Valtionrautateiden antama littera 2. luokan avo-osastolliselle lemmikeiltä ja tupakoinnilta kielletylle vaunulle. Vaunut 23011-23126 olivat niinkutsuttuja "sileäkattoja", eli vanhemman sarjan sinisiä vaunuja, joita valmistettiin vuosina 1961-1975. Vaunut 23127-23273 olivat ns. "vekkikattoja", eli uudemman sarjan sinisiä vaunuja. Erona vanhempien ja uudempien vaunujen välillä ovat uudemmissa olevat kattojäykisteet, joista nimityksetkin ovat peräisin. Virallisemmin vanhemmat vaunut tunnetaan nimityksellä "Teräskori 1" ja uudemmat "Teräskori 2".
Vaunusarjan käyttö loppui, kun VR-Group lopetti sinisten vaunujen käytön päiväjunissa 2010-luvulla. Ein-vaunuja on museoituna Keitele-museolla, Haapamäen museoveturiyhdistyksellä ja Höyryveturimatkat1009:llä.
