Kapearaiteinen rautatie

Junawikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Kapearaiteinen rautatie tarkoittaa rautatietä, jonka kiskojen väli eli raideleveys on kapeampi kuin 1 435 millimetriä. Tämä 1 435 mm on niin sanottu standardiraideleveys, jota käytetään useimmissa maailman maissa. Kaikki sitä kapeammat radat lasketaan kapearaiteisiksi. Niillä käytetään erityistä kapearaidekalustoa eli vetureita ja vaunuja, jotka on joko alun perin tehty tällaiselle radalle tai muokattu muusta kalustosta sopivaksi.

Kapearaiteisilla radoilla on erilaisia raideleveyksiä eri puolilla maailmaa, eikä niille ole koskaan vakiintunut yhtä yleistä leveyttä samalla tavalla kuin standardiraiteelle. Raideleveys on valittu paikallisten tarpeiden mukaan, esimerkiksi teollisuuden, maaston tai kustannusten perusteella. Yleisimmät kapearaiteiset mitat ovat 1 067 millimetriä, jota käytetään muun muassa Etelä-Afrikassa ja Japanissa, ja 1 000 millimetriä, jota näkee esimerkiksi monissa Euroopan ja Etelä-Amerikan maissa.

Kapearaiteen alarajaksi lasketaan yleensä noin 600 millimetriä, mutta vielä kapeampia ratoja on olemassa – ne luokitellaan usein minimiraiteisiksi. Suomessakin on ollut tällaisia ratoja, esimerkiksi 488 millimetrin levyinen sähkörautatie, joka toimi Kuusankosken ja Voikan välillä 1800-luvun lopulla.

Vaikka raitiovaunut kulkevat usein kapearaiteisilla raiteilla, niitä ei yleensä lasketa osaksi kapearaiteista rautatiejärjestelmää, koska ne kuuluvat kaupunkiliikenteeseen eivätkä ole osa varsinaista rautatieverkkoa.

Kapearaiteiset radat ovat olleet erityisen suosittuja vaikeakulkuisilla alueilla, teollisuuslaitosten yhteydessä ja paikoissa, joissa rata piti rakentaa mahdollisimman edullisesti. Ne vaativat vähemmän tilaa ja materiaaleja kuin leveäraiteiset radat, mutta eivät sovi yhtä hyvin nopeaan tai raskasta liikennettä vaativaan käyttöön.