London Underground
| |
 Maantieteellinen kartta Lontoon metrosta | |
| London Underground | |
|---|---|
| Toimialue |
Suur-Lontoo, Buckinghamshiren, Essexin, Hertfordshiren |
| Toiminnassa |
1863 (ensimmäinen rata) |
| Edellinen omistaja | |
| Raideleveys |
1435 |
| Matkustajamäärä |
1026 milj.kpl vuodessa |
London Underground eli Tube on Suur-Lontoon sekä Buckinghamshiren, Essexin ja Hertfordshiren kreivikuntien alueella sijaitseva metrojärjestelmä. Kyseessä on Euroopan suurin metrojärjestelmä. Nimeestään huolimatta London Undergroundista alle puolet sijaitsee maan ala.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lontoon metroverkko koostuu useiden rautatieyhtiöiden rakentamista rataosista. Näistä ensimmäinen, Metropolitan Railway, perustettiin 1853 ja rakensi ensimmäisen ratansa vuosina 1860-1863. Kyseinen Paddingtonista Farringdoniin johtanut rata oli maailman ensimmäinen maanalainen rautatie.[1]
Ensimmäiset Lontoon alle rakennut rautatiet rakennettiin "cut-and-cover" -menetelmällä, jossa maahan kaivetaan kuilu, ratakuilu, johon raiteet rakennetaan ja lopuksi ratakuilu katetaan, jolloin siitä muodostuu tunneli.[2]
Tunneleiden louhimisen syvälle maan alle aloitti ensimmäisenä [[City & South London Railway], jonka rata King William Street - Stockwell louhittiin 4,3 metrisen pyöreän suojan avulla. Syy, miksi tavallista cut-and-cover -menetelmää ei käytetty oli se, että yhtiö ei halunnut joutua neuvottelemaan maanomistajien kanssa.[3] Tunnelia pääasiassa savesta koostuneeseen maaperään rakentaneet työntekijät työskentelivät suojan sisällä ja suojaa siirrettiin eteenpäin töiden edeetssä.[4].
Alunperin nimitys "tube" viittasi nimenomaan syvemmällä sijainneihin rautateihin, johtuen sekä tunneleiden, että junien pyöreästä, putkimaisesta muodosta.[5]
Liikenne tapahtui alunperin pääasiassa höyryvedolla. [6] [7][1] Höyryveturit kuitenkin osoittautuivat nopeasti ongelmallisiksi, sillä ne edellyttivät tunneleilta hyvää tuuletusta ja tuuletuskanavista huolimatta niin junat, kuin asematkin olivat savun ja noen takia sekä epämukavia, että jopa epäterveellisiä. Mahdollisina muina junien käyttömuotoina harkittiin paineistettua höyryä mutta kumpaakaan ei toteutunut käytänössä. [8][9]
Ensimmäinen sähköistetty maanalainen rautatie Lontoossa oli City & South London Railway. Rautatien tunnelit sijaitsivat niin syvällä, että höyryvetureiden käyttö olisi ollut mahdotonta.
Luettelo rautatiyhtiöistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Yhtiön nimi | Aloitti liikenteen |
|---|---|
| Metropolitan Railway | 10. tammikuuta 1863 |
| Metropolitan District Railway | 1. lokakuuta 1868 |
| East London Railway | 1. lokakuuta 1884 |
| City & South London Railway | 18. joulukuuta 1890 |
| Waterloo & City Railway | 8. elokuuta 1898 |
| Central London Railway | 30. heinäkuuta 1900 |
| Great Northern & City Railway | 14. helmikuuta 1904 |
| Baker Street & Waterloo Railway | 10. maaliskuuta 1906 |
| Great Northern, Piccadilly & Brompton Railway | 15. joulukuuta 1906 |
| Charing Cross, Euston & Hampstead Railway | 22. kesäkuuta 1907 |
Underground Electric Railways[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Underground Electric Railways Company of London eli UERL perustettiin vuonna 1900. Yhtiön perusti yhdysvaltalainen liikemies Charles Tyson Yerkes, joka oli lahjonnan sekä kiristyksen takia menettänyt maineensa Yhdysvalloissa. Yerkes pyrki hankkimaan mahdollisimman monta maanalaista rautatietä Lontoosta ja yhdistämään ne yhdeksi yhtiöksi.
UERL hankki Charing Cross, Euston and Hampstead Railwayn vuonna 1900, Metropolitan District Railwayn vuonna 1901, sekä Baker Street and Waterloo Railway vuonna 1902. Metropolitan Disctrict Railwayn hankkiessaan yhtiö sai haltuunsa myös sen omistaman Brompton and Piccadilly Circus Railwayn.
UERL sähköisti kaikki omistamansa radat vuoteen 1905 mennessä. Yhtiö myös laajensi linjastoa.
Nimitys "Underground" otettiin käyttöön vuonna 1907.
Julkiseksi organisaatioksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
London Passenger Transport Board perustettiin 1.7.1933 säädöksen London Passenger Transport act 1933 nojalla ottamaan hoitaakseen julkisen liikenteen Lontoon ympäristössä. Myös Underground Electric Railways Company of London sekä Metropolitan Railway tulivat LPTB:n hallintaan. Metropolitan Railwaylla oli muutakin toimintaa, kuin Lontoon seudun paikallisliikenne ja sen päärata ja niinku henkilö- kuin tavaraliikenteen käytössä olleet haararadat ulottuivat kohtalaisen kauas Lontoosta. Tämän takia entistä Metropolitan Railwayn päärataa liikennöivä Metropolitan line ulottuu selkeästi Lontoon kaupunkiseudun ulkopuolelle, sitä ympäröivälle maaseudulle.
LPTB:n alaisuudessa Lontoon maanalainen raideliikenne yhdistettiin, Southern Railwaylle kuulunutta Waterloo & City linea lukuunottamatta, yhdeksi järjestelmäksi, jolla oli oma reittikarttansa.
LPTB:n perustamisen jälkeen toimivaltainen viranomainen Lontoon seudun metroliikenteessä on vaihtunut usein. LPTB:n seuraajana toimi London Transport Executive vuosina 1948-1962, London Transport Board vuosina 1963-1969, myöhempi London Transport Executive 1970-1984, London Regional Transport 1984-2000 ja vuodesta 2000 eteenpäin Lontoon metrosta on vastannut Transport for London.
Lontoon metron nopea laajeneminen päättyi Central linen pidennykseen vuonna 1949 ja tämän jälkeen siihen on tehty enää joitain yksittäisiä laajennoksia.
Lontoon metron ensimmäisenä laajennoksen miltei 20 vuoteen Victoria line avautui vaihettain vuosina 1968-1971. Piccadily line pidennettiin vuonna 1975 Hatton crossiin ja vuonna 1977 Heathrow:n lentokentälle. Heahtrow:n lentokentälle avattiin toinen ja kolmas metroasema vuosina 1986 ja 2008.
Lontoon metron uusin linja, Jubilee line avattiin vuonna 1979, vaikkakin monet ovat virheellisesti nimittäneet vuosina 2022-2023 lähijunareitti Elizabeth linea metrolinjaksi.[10]
Linjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Linjan nimi | Väri kartassa | Avattu | Pituus |
|---|---|---|---|
| Bakerloo Line | Ruskea | 1906 | 23 km |
| Central Line | Punainen | 1900 | 74 km |
| Circle Line | Keltainen | 1884 | 22 km |
| District Line | Vihreä | 1868 | 64 km |
| Hammersmith & City Line | Vaaleanpunainen | 1864 | 14 km |
| Jubilee Line | Harmaa | 1979 | 36 km |
| Metropolitan Line | Violetti | 1863 | 67 km |
| Northern Line | Musta | 1890 | 58 km |
| Piccadilly Line | Tummansininen | 1906 | 71 km |
| Victoria Line | Vaaleansininen | 1969 | 21 km |
| Waterloo & City Line | Turkoosi | 1898 | 2 km |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 1,0 1,1 Howson 1986, s. 12.
- ↑ Howson 1986, s. 12–13.
- ↑ Howson 1986, s. 30.
- ↑ Howson 1986, s. 26.
- ↑ Don't call it a Tube line (but you totally can), Jago Hazzard, youtube.com
- ↑ Howson 1986, s. 23.
- ↑ Faith 1998, s. 94.
- ↑ Howson 1986, s. 23.
- ↑ The First Electric Tube Trains, Jago Hazzard, youtube.com
- ↑ Evolution of the London Underground , Geoff Marshall, youtube.com
