Pasilan konepaja
Pasilan konepaja oli Helsingissä Alppilan ja Vallilan kaupunginosien välissä sijainnut Valtionrautateiden ja myöhemmin VR-Yhtymän konepaja. Konepajan viimeisinä vuosina sitä käytti myös Bombardier.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pasilan konepajalla otettiin käyttöön vuonna 1903, Helsingin toisena konepajana Päärautatieaseman yhteydessä sijainneen, vuonna 1861 valmistuneen konepajan jälkeen.
Vuonna 1949 Pasilan konepajalla oli käytössään kuusi 750-3000 kilon höyryvasaraa, sekä kolme 75-200 kg:n sähkövasaraa. Pajalla työskenteli 50 seppää, joista jokaista kohden oli myös sälli ja vasarankäyttäjä. Sällin tehtävänä oli lämmittää ahjo ja tuoda rauta vasaralle, sepän pitää siitä kiinni ja käännellä sitä tarpeen mukaan, samoin kuin ohjeistaa vasarankäyttäjää. Seppien ja vasarankäyttäjien välinen viestintä ei ollut standardoitua, vaan sepät käyttivät kukin omanlaistaan tapaa elehtiä vasarankäyttäjälle, että mitä tulee tehdä, esimerkiksi polkemalla jalkaa tai heiluttamalla päätä.
Pasilan konepajan työntekijämäärä saavutti huippunsa 1950-luvun lopulla, jolloin työntekijöitä oli noin 1500.
1950-luvun lopulla Pasilan konepajalla tehtävät työt jaettiin pehmeän kortin töihin, kovan kortin töihin, sekä yleiskustannustöihin. Pehmeän kortin työt olivat pieniä töitä, joita ei seurattu ja vaiheistettu yhtä tarkasti, kuin muita töitä. Kovan kortin töitä seurattiin työvaiheittain. Käytössä olivat työvaihekortit, joihin merkittiin tehdyt työvaiheet ja käytetyt osat. Yleiskustannustyöt olivat talon sisäisiä töitä.
Pasilan konepaja aloitti teräskoristen vaunujen tuotannon 1960-luvun alussa. Ensimmäiset 26 vaunua valmistettiin lisenssillä saksalaisen Esselingenin piirrustuksilla. Esselingen oli aiemmin toimittanut Suomeen 15 vaunua.
1970-luvulla Pasilan konepajaa käytettiin pääasiassa uusien vaunujen valmistukseen, sekä henkilö- että tavaraliikenteen tarpeisiin. Konepajalla myös peruskorjattiin puukorisia vaunuja.
Toukokuussa 1978 Rautatiehallitus asetti KOLI-työryhmän selvittämään konepajojen ja varikkojen välistä työnjakoa. Työryhmä totesi kesäkuussa, ettei Pasilan konepajaa kannata käyttää tavaravaunujen pikakorjaukseen ja työryhmän saman vuoden marraskuussa valmistuneessa loppuraportissa todetaan, että Pasilan konepajan hankalan sijainnin takia, ei matkustajavaunujen siirtäminen konepajalle ja takaisin työmäärältään pienien korjausten takia ole normaalitilanteessa kannattavaa.
Vuosina 1982-1987 Pasilan konepaja valmisti 57 teräskorista lähiliikennevaunua korvaamaan puukoriset vaunut Helsingin seudulla liikennöineistä ruuhkajunista.
Viimeiset konepajakäyttöön rakennetut rakennukset valmistuivat 1980-luvulla. Tämän jälkeen konepaja ei enää juuri kehittynyt, sillä konepajan alasajo aloitettiin 1990-luvulla. Viimeisenä konepajalla valmistettiin ensimmäisen sukupolven InterCity-vaunuja vuosina 1988-1992. Konepajaa käytettiin vielä tämän jälkeen sinisten vaunujen, samoin kuin Sm 1- ja Sm 2-sarjojen sähkömoottorijunien huoltoon.
Ensimmäiset Sm 3-junat olivat koeajovaiheensa aikana sijoitettuna Pasilan konepajalle, vuosina 1994-1995. Myös junien esittelytilaisuus järjestettiin konepajalla lokakuussa 1994.
Pasilan konepaja menetti raideyhteytensä vuonna 2007. Konepajalla vielä tämän jälkeen toimineen VR:n Koulutuskeskuksen toiminta siirrettiin Kouvolaan vuonna 2014 ja viimeisenä konepajalla toiminut VR:n yksikkö, VR:n Keskitetyt toiminnot, entinen VR Teknologia siirtyi Ilmalaan toukokuussa 2017.
Bombardier aloitti Variotram-raitiovaunujen kymmenvuotiskorjaukset Pasilan konepajalla vuonna 2010. Korjaukset valmistuivat vuonna 2018, mikä tarkoitti raideliikennekaluston korjausten päättymistä Pasilan konepajalla ja konepajatoiminnan loppumista 107 vuoden jälkeen.
Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pasilan konepaja sijaitsi alkuperäisen Sörnäisten satamaradan varrella, Pasilan ja Vallilan ratapihojen välissä. Kulku konepajalle tapahtui lännestä Alapihan kautta Pääradan alitse. Vuonna 1965 valmistunut uusi satamarata kulki konepajalle johtaneen raiteen viertä Alapihalta melkein konepajalle asti, ennen kuin kaartoi Vallilan kaupungin alitaneeseen tunneliin.
Konepaja luettiin aluksi kuuluvaksi Alppilan kaupunginosaan, myöhemmin Vallilan. Käytännössä konepaja kuitenkin muodosti koko ajan oman kaupunginosansa.
Tilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pasilan konepajan alue oli laajuudeltaan 14 hehtaarin suuruinen. Suurin Pasilan konepajan valmistuessa käyttöönotettu kokoonpanohalli oli yli hehtaarin laajuinen.
Nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pasilan konepajan alue muodostaa nykyään Konepaja -nimisen kaupungionsa. Alkuperäiset, 1900-luvun alussa valmistuneet hallit on suojeltu, mutta muutoin suuri osa rakennuksista on konepajan lakkauttamisen jälkeen purettu.
Konepajan alueelle ei johda enää raideyhteyttä, mutta alueella on jäljellä pieni määrä raiteita.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- KOLI-työryhmän loppuraportti, Valtionrautatiet, 1978
- Teknisten rautatiemuistoja, Hannu Saarinen, 2014
