Porvoon-Keravan rautatie
Porvoon-Keravan rautatie oli Suomessa vuosina 1871 - 1878 toiminut rautatiealan osakeyhtiö.
Porvoon-Keravan rautatie | |
---|---|
Toiminnassa |
1871–1878 |
Raideleveys |
1524mm |
Kotipaikka |
Porvoo |
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rata Helsinginstä Hämeenlinnaan avattiin liikenteelle vuonna 1862. Myös Porvoossa rautatie nähtiin arvokkaana, joskaan valtio ei Porvoon haararadan rahoittamisesta innostunut. Liikemies Oskari Levinin johdolla aloitettiin hanke kolmen peninkulman rautatien rakentamiseksi Porvoosta Järvenpäähän. Hanke kohtasi vastoinkäymisiä alkumetreiltä asti ja puheenjohtajana toiminut Levin erosi paikastaan, kun päätöksiä ei saatu syntymään. Johan Holm, jonka maiden lävitse rautatien oli tarkoitus kulkea, ei suostunut luopumaan maistaan, eikä valtiopäiviltä myönnetty tukea. Lopulta lupa rautatien rakentamiseen saatiin 17.3.1871. Rautatietä rakentamaan perustettiin oma osakeyhtiö, jolle lupa siirrettiin.
Radan rakentaminen ja taloudelliset vaikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Radan rakentaminen Keravalta Porvooseen helmikuussa 1872. Radan rakentamiskustannuksiksi arvioitiin kolme miljoonaa markkaa. Rahat hankittiin lähinnä lainoilla ja velkakirjoilla. Radalle tilatut kiskot kuitenkin tulivat myöhässä ja olivat huonolaatuisia. Taloudellisten sekä teknillisten vaikeuksien takia radan valmistuminen viivästyi. Ensimmäinen veturi saapui radalle marraskuussa 1873 ja rata avattiin liikenteelle 18.11.1874. Tuolloin väliasemia oli vain Nikkilä ja Kiiala, tosin jo vuonna 1875 avattiin Hinthaara ja vuonna 1876 Anttila. Porvoon kaupungin yrityksistä huolimatta osakkeet jäivät enimmälti myymättä ja koska yhtiö kärsi edelleen pahoista taloudellisista vaikeuksista, se ajautui konkurssiin jo vuonna 1878. Rataa yritettiin myydä valtiolle, siinä onnistumatta. Kiistojen jälkeen rata saatiin myytyä yhtiön konkurssipesästä vuonna 1887 Porvoon Rautatieosakeyhtiölle.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Porvoon asemanseudun historiaa, porvoo.fi
Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 84–85. Helsinki: Karttakeskus, 2010