Siipiopastin

Puolalaisia siipiopastimia Kościerzynassa.

Siipiopastin eli semafori on yksi varhaisimpia rautatieliikenteen ohjauksessa käytettäviä opastimia.

Historia

Monet rautateiden alkuaikojen opastimet olivat siipiopastimia. Tuolloin lamppuina käytettiin pääasiassa öljylyhtyjä sekä kynttilöitä, joiden valoteho ei ollut riittävä päiväkäyttöön. Valo-opasteita ei siis voitu käyttää päiväsaikaan, koska ne eivät näkyneet riittävän hyvin.^{[lähdeviite puuttuu]}

Siipiopastin kehitettiin korvaamaan asemamiehen näyttämiä käsiopasteita. Yleisesti seis–opaste annettiin aina siipi vaakasuorassa. Alkuaikoina ajon salliva opaste annettiin laskemalla siipeä noin 45 asteen kulmaan alas, mutta tämä muutettiin myöhemmin siten että ajon salliva opaste annettiin nostamalla siipeä 45 asteen kulmaan ylös. Muutos tehtiin sen vuoksi, että opastimen mekanismin vikaantuessa siipi pääsi putoamaan ala-asentoon ja näytti virheellisesti ajon sallivaa opastetta. Kun ajon salliva opaste näytettiin siipi yläviistoon, mekanismin vikaantuessa siipi palautui aina takaisin seis-asentoon.^{[lähdeviite puuttuu]}

Siipiopastin Suomessa

Suomessa on ollut käytössä muutamia yleisiä siipiopastinmalleja. Aluksi opastimet olivat puurakenteisia ja niiden siipi osoitti ajon sallivassa asennossa alaspäin. Siiven asento kuitenkin muuttui vikaantumisien vuoksi. Uudemmat metallirakenteiset siipiopastimet ovat ilmeisesti perua Ruotsista, sillä niiden yhdennäköisyys on silmin nähtävissä.^{[lähdeviite puuttuu]}

Erään version mukaan Suomeen viimeisimmät siipiopastimet tulivat ilmeisesti Ruotsin kautta Saksasta. Saksassa siipiopastimet sijoitettiin raiteen oikealle puolelle kuten Suomessakin. Saksalaisen siipiopastimen siivet osoittivat radalta poispäin. Kun saksalaisesta opastinjärjestelmästä otettiin Ruotsissa mallia, opastin siirrettiin raiteen vasemmalle puolelle ja mastoa käännettiin 180°, jotta siivet osoittaisivat edelleen radalta poispäin. Suomen rataverkolle tuodut siipiopastimet olivat suoraan perua Ruotsista. Ne asetettiin sellaisenaan raiteen oikealle puolelle, jolloin siivet osoittivat radalle päin.^{[lähdeviite puuttuu]}

Siipien lukumäärä

Alun perin suomalaisessa siipiopastimessa oli 1–3 siipeä. Näistä ylin siipi oli seis-asennossa aina vaakasuorassa, ja mahdolliset alemmat siivet olivat pystysuorassa maston suuntaisina.

Siipiopastimien opasteet

Siipiopastimella saatettiin antaa siipien lukumäärän mukainen määrä opasteita:

Siipiopastin	Opaste	Merkitys
	Seis	ylin siipi vaakasuorassa ja mahdolliset alemmat siivet pystysuorassa maston suuntaisina tarkoitti että juna ei saa ohittaa opastinta.
	Aja	Yksi siipi viistosti ylöspäin tarkoitti, että juna saa jatkaa matkaansa suurimmalla sallitulla nopeudellaan, ja että vaihteet on asetettu suoralle kulkutielle
	Aja Sn 35	Kaksi siipeä viistosti ylöspäin tarkoitti, että junan on hiljennettävä vauhtia, koska kulkutiellä on poikkeavalle raiteelle asetettu vaihde

• kolme siipeä viistosti ylöspäin tarkoitti samaa kuin kahdella siivellä annettava opaste, mutta tällöin saattoi olla voimassa jokin erityisehto. Yleisimmin kolmella siivellä ilmaistiin kuitenkin se, kummalle puolelle pääraidetta vaihteesta käännyttäisiin.^{[lähdeviite puuttuu]}

Lopulta kolmas eli alin siipi poistettiin Suomessa tarpeettomana, sillä kahdella siivellä voitiin antaa riittävä määrä informaatiota.^{[lähdeviite puuttuu]}

Viimeiset siipiopastimet

Suomen rataverkolla on ollut runsaasti siipiopastimia. Niitä on kuitenkin poistettu tarpeettomina turvalaitosten uusimistöiden yhteydessä.^{[lähdeviite puuttuu]} Suomen viimeiset rautatieliikenteen ohjaukseen käytetyt siipiopastimet sijaitsivat Huutokosken rautatieasemalla, ja niistä viimeinen poistettiin käytöstä marraskuussa 2003.