LNER class A1/A3

Junawikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

LNER class A1 ja A3 olivat insinööri Nigel Gresleyn suunnittelemia, Doncaster Worksin ja North British Locomotive Companyn vuosina 1922-1935 valmistamia höyryvetureita.

GNR Class A1 Pacific.png
GNR A1 1470 (myöhemmin LNER A1 4470) "Great Northern" vuonna 1922.
LNER Gresley A1 / A3
Perustiedot
Tyyppi

Höyryveturi

Liikennöitsijä

Great Northern Railway (1922)
London and North Eastern Railway (1923-1947)
British Railways (1948-1966)

Valmistaja

Doncaster Works (2500-2508, 2543-2562, 2595-2599, 2743-2752, 2795-2799, 4470-4481), North British Locomotive Company (2563-2582)

Valmistusvuodet

1922-1935

Liikenteessä

0

Hylätty

79

Romutettu

78

Museoitu

1

Tekniset tiedot
Huippunopeus

A1: 161 km/h
A3: 174 km/h

Pituus

21,46 m

Raideleveys

1435 mm

Pyörästö

4-6-2 (Pacific)

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A1-sarjan veturit suunniteltiin alunperin silloisen Great Northern Railwayn (lyh. GNR) tarpeisiin. Ensimmäinen yksilö, Great Northern valmistui ja otettiin käyttöön keväällä 1922. Kyseinen veturi muutettiin vuonna 1945 sarjaan LNER Thompson Class A1/1, ollen sen ainoa veturi.

Railway Act 1921:n mukaisesti suurin osa Yhdistyneen Kuningaskunnan silloisista rautatieyhtiöistä yhdistettiin vuoden 1923 niin kutsuttuun "neljään suureen" rautatieyhtiöön. Great Northern muuttui vuoden 1923 alusta osaksi London and North Eastern Railwayta. Yksiköiden ajomatkat kasvoivat ja se edellytti muutoksia vetureihin. Kaikki valmistetut 52 veturia lukuunottamatta ensimmäistä muutettiin vuosina 1928-1949 sarjaan A3. Lisäksi viimeiset 27 veturia valmistettiin alun alkaenkin sarjaan A3.

Kesällä 1928 LNER:n alkaessa ajaa King's Crossin asemalta Lontoosta Waverleyn asemalle Edinburghhiin ilman välipysähdyksiä vetureissa ruvettiin myös käyttämään käytävällisiä tendereitä, jotka mahdollistivat sen, että veturin kuljettaja ja lämmittäjä voitiin vaihtaa ilman, että juna jouduttiin pysäyttämään sitä varten matkan puolessa välissä.

30.11.1934 A3-sarjaan kuulunut Flying Scotsman ylitti ensimäisenä höyryveturina virallisesti todennetusti 100 mailin tuntinopeuden, joskin Great Western Railwayn City of Truron oli epävirallisesti mitattu ylittäneen kyseinen nopeus.

Sarjan viimeinen veturi, Brown Jack otettiin käyttöön helmikuussa 1935.

LNER yhdistyi kolmen muun suuren rautatieyhtiön kanssa Railway Act 1947:n mukaisesti valtiolliseksi British Railways-rauattieyhtiöksi vuoden 1948 alusta. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki käytössä olleet A3-veturit, sekä ainoa A1/1-veturi siirtyivät BR:n omistukseen ja käyttöalue laajeni.

1960-luvulla höyryvetureiden aika BR:llä alkoi olla ohitse ja BR lopetti höyryvetureiden käytön lopullisesti vuonna 1968, poistaen kaikki yhä käytössä olleet höyryveturisarjat liikenteestä. Ensimmäisenä A3-sarjasta poistettiin liikenteestä Solario vuonna 1959. Viimeinenkin veturi, Prince Palatine poistettiin käytöstä tammikuussa 1966. Ainoa A1/1 poistettiin liikenteestä 19.11.1962 ja romutettiin Doncasterissa, vaikka veturia yritettiinkin pelastaa.

Museointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flying Scotsman museoajossa Leamington Span asemalla vuonna 2005.

Ainoastaan yksi veturi, Flying Scotsman pelastui romutukselta. Kyseinen veturi oli poistettu liikenteestä jo vuonna 1963. BR oli ilmoittanut vuonna 1962 romuttavansa veturin. Romutusta vastaan nousi kansanliike "Save our Scotsman", joka ei kuitenkaan onnistunut hankkimaan veturin hankkimiseen vaadittavaan 3000 punnan summaa, eli veturin romumetalliarvoa. Brittiläinen liikemies Alan Pegler kuitenkin osti veturin BR:ltä ja sen viimeinen ajo BR:llä oli 14.1.1963. Pegler kunnostutti veturin Doncaster Worksillä.

Veturi kiersi muutaman vuoden ajan Yhdysvaltoja 1960-1970-lukujen taitteessa. Matkan loppuvaihe ei sujunut menestyksekkäästi ja Pegler joutui myymään veturin. Veturi palasi Englantiin vuonna 1973 ja on sittemmin vaihtanut omistajaa muutaman kerran ja vuosina 1988-1990 veturi vieraili Australiassa.

Vuonna 2004 veturin osti Yorkissa sijaitseva National Railway Museum. Veturi kunnostettiin vuosina 2006-2016 NRM:n konepajalla. Veturi valmistui ajokuntoon tammikuussa 2016.

Fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rev W. Awdryn kirjoittamassa veturit inhimillisinä esittävässä The Railway Series-kirjasarjassa, sekä sen pohjalta tehdyissä televisiosarjoissa ja elokuvissa yksi päähahmoista on fiktiivisen North Western Railwayn (lyh. NWR) A1 4 Gordon (Suom. Jori). Veturi oli taustatarinan mukaan vuonna 1922 valmistunut ensimmäinen A1-sarjan prototyyppi, joka myytiin NWR:lle vuonna 1923 tarpeettomana A1-sarjan sarjatuotannon alettua. Veturi on kirjasarjassa ainoa jäljellä oleva A1-sarjan veturi.