Malmbanan
| Perustiedot | |
| Rakennettu | 1884-1903 |
| Avattu | 1884 (Luleå - Malmberget) 1899 (Gällivare - Kiruna) 1903 (Kiruna - Narvik) |
| Ylläpitäjä | NRC-Group Sweden |
| Liikenne | |
| Operaattori(t) | CargoNet, Green Cargo, Hector Rail, LKAB Malmtrafik, Norrtåg, SJ |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 473 km |
| Raiteiden lkm | 1 |
| Raideleveys | 1435 mm |
| Sähköistys | kyllä |
Malmbanan (suom. malmirata) on Ruotsissa ja Norjassa sijaitseva 473 kilometriä pitkänen Ruotsin rataverkkoon kuuluva rataosa. Rata ei yhdisty Norjan puolella muuhun rataverkkoon. Radan Ruotsin puoleinen osuus on 430 kilometriä pitkä ja Norjan puoleinen osuus, eli Ofotbanen 43 kilometriä.
Radan itäpää sijaitsee Itämeren rannalla Luulajassa ja länsipää Norjanmeren rannikolla Narvikissa.
Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Radan liikenteestä valtaosa koostuu kaivosyhtiö LKAB:n tytäryhtiö LKAB Malmtafikin operoimista rautamalmijunista. Junia operoidaan päivän aikana 11-13 Kiirunan kaivokselta in satamaan ja 5-6 Luulajan satamaan.
Radalla liikkuu myös Hector Railin operoimia malmijunia Svappavaarasta Narvikiin, sekä Cargonetin operoimia Oslon ja Narvikin välisiä konttijunia.
Radan itäisimmällä osuudella Bodenista Luulajaan on myös Green Cargon operoimaa tavaraliikennettä.
Radan henkilöliikenne koostuu pääosin SJ:n liikennöimistä junista, lukuunottamatta Bodenin ja Luulajan välistä osuutta, jolla on myös Norrtågin liikennettä.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Radan ensimmäinen valmistunut osuus Luulajasta Jällivaaran Malmbergetiin avattiin liikenteelle vuonna 1888 ja viimeinen osuus Kiirunasta Narvikiin vihittiin käyttöön 14. heinäkuuta 1903.
Rataosan raskasta malmijunaliikennettä varten radalle hankittiin Ruotsin vahvimmat höyryveturit. Rataosa sähköistetiin varhain ja sähköistys Kiirunasta Riksgränseniin Norjan rajalle vvalmistui jo vuonna 1915. Rataosa olikin yksi Ruotsin ensimmäisistä pitkistä sähköistetyistä osuuksista.
Malmbanan tuli tunnetuksi rataosalla lähes 40 vuotta käytössä olleista kolmiosaisista Dm3-kiertokankisähkövetureista. Veturit korvattiin vuosina 2000-2013 saksalaisvalmisteisilla kaksiosaisilla IORE-sähkövetureilla.
Radan kunnossapidosta vastasi vuodesta 2009 vuoteen 2019 suomalainen VR Track.[1] Norjalaisen NRC-Groupin ostettua VR-Trackin tammikuussa 2019, on rataosan kunnossapidosta vastannut NRC-Group Sweden.
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dm3-sarjan sähköveturi Abisko Östrassa.
IORE-vetureiden vetämä malmijuna Kiirunassa.
Rautasin ratapihaa.
Vuonna 1990 käytöstä poistettu Malmbananin pisin silta Norjan puolella.
Radanrakentajien muistomerkki Kiirunassa.
