Jokioisten Museorautatie
Jokioisten museorautatie, ennen vuotta 1977 Jokioisten Rautatie on vuodesta 1898 asti käytössä ollut 750mm-raideleveyden kaperaitainen rautatie Kanta-Hämeessä Lounais-Suomessa. Radan kaupallinen liikenne loppui vuonna 1974.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perustaminen ja alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Jokioisten rautatie avattiin väliaikaiselle liikenteelle 9.12.1898, ollen Suomen toinen liikenteelle avattu kapearaiteinen rautatie. Virallisesti rata kuitenkin avattiin vasta 25.10.1899.
Rata oli 22,4 kilometriä pitkä, ulottuen Valtionrautateiden Humppilan asemalta Forssaan, jossa se yhdistyi Forssan sähkörataan.
Radalle hankittiin aluksi kaksi H. K. Porterin valmistamaa höyryveturia. Ne saivat numerot 1 ja 2. Veturit olivat käytössä vuoteen 1948 asti. Kolmas veturi oli Baldwinin veturitehtaan valmistama ja hankittiin vuonna 1900.
Radan liikenne muodostui pääosin Jokioisten ja Forssan kasvussa olleen teollisuuden kuljetuksista. Radalle tuli käyttöön satakunta tavaravaunua ja ne oli rakennettu pääosin 1800-luvun lopulla Suomessa ja Englannissa. Radan kolme matkustajavaunua rakensi Helsingin Hietalahden telakka Leeds Forge Co:n Englannissa rakentamien telien ja runkojen päälle.
Liikennöinti höyryvedolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rataa liikennöitiin sen kolmella veturilla ja liikennemäärät kasvoivat. 1930-luvulla radalle tuli käyttöön lavettivaunuja, jotta Valtionrautateiden tavaravaunut voitiin ajaa lavettivaunujen päälle, eikä hidasta ja kallista siirtokuormausta tarvittu Humppilassa. Sota-aika lisäsi radan liikennettä, sillä Jokioisilla sijainneella Ferrarian tehtaalla valmistettiin piikkilankaa armeijan käyttöön ja Forssassa sijainneella Finlayssonin tehtaalla puolestaan kaikki armeijan vaatekangas. Radan tavaraliikenteen vilkkaimmaksi vuodeksi tulikin vuosi 1940, jolloin rahtimäärä nousi jopa 90 000 tonniin. Matkustajamäärältään vilkkain vuosi taas oli vuosi 1945, jolloin rautatie kuljetti 402 254 matkustajaa.
Radalle oli hankittu vuonna 1922 Lokomon valmistama pieni tankkiveturi, sekä vuonna 1937 Henschelin valmistama suurempi tankkiveturi. Näistä ensimmäinen ei saanut numeroa, kun taas toinen sai numeron 4. Radalla ehti olla käytössä myös moottorivaunuja lyhyen aikaa, vuodesta 1930 vuoteen 1942. Toinen oli jäänyt pois liikenteestä jo aiemmin, kun taas toinen otettiin sotien aikaan sotilaalliseen käyttöön Saarenpään linnoitusradalle Koivistoon.
Sotien jälkeen numerot 1 ja 2 alkoivat näyttää ikänsä, kun taas numero 4 menetettiin sotakorvauksina Neuvostoliittoon. Radan piti saada tilalle suomalaisvalmisteinen PT4-veturi, mutta lopulta myös kyseinen veturi jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliittoon korvauksena muiden teollisuudenalojen myöhästyneistä toimituksista. Jokioisten Rautatie ei katsonut voivansa odottaa, että PT4-vetureita saataisiin valmistettua siinä määrin lisää, että heille liikenisi sellainen, vaan tilasi Belgiasta kaksi uutta veturia. Kyseiset veturit saapuivat 1947 ja 1948, saaden numerot 4 ja 5.
1940-luvun aikana kilpailu tieliikennekuljetusten kanssa oli kasvanut huomattavasti. Jokioisten Rautatie aloitti vuonna 1951 linja-autojen käytön matkustajajunaliikenteen rinnlla, ja lopulta vuonna 1954 matkustajaliikenne radalla loppui kokonaan. Matkustajavaunut muutettiin pian liikenteen loputtua avotavaravaunuiksi.
Museoliikenne alkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohja museoliikenteen harjoittamiselle syntyi vuonna 1967, kun Hyvinkään-Karkkilan rautatien omistanut Kymi oy lahjoitti Veturien ystävät Ry:lle (nyk. Suomen Rautatiehistoriallinen seura) radan veturin numero 5. Museoliikennettä varten perustettiin erillinen Museorautatie Forssa-Humppila ry, joka tehtyään sopimuksen Jokioisten rautatien kanssa aloitti museoliikenteen rataosalla vuonna 1971. Museoliikenteessä tuolloin käytetyt vaunut oli hankittu vuonna 1971.
Kaupallinen liikenne loppuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Radan liikenne oli 1960-luvun kuluessa muuttunut pääosin dieselvetoiseksi. Radan dieselveturit hankittiin lakkautetulta Loviisan-Vesijärven rautatieltä vuonna 1960. Veturit olivat Move 21-vetureita. Niitä hankittiin neljäs vuonna 1967 Hyvinkään-Karkkilan rautatieltä, sekin oli vuoteen 1960 asti ollut Loviisan-Vesijärven rautatien kalustoa.
Vetureiden lisäksi lakkautetulta Loviisan-Vesijärven rautatieltä hankittiin myös tavaravaunuja.
Radan kunto alkoi heiketä 1960-luvulla huomattavasti ja radan ylläpitäminen olisi vaatinut suuria investointeja, joihin radan omistajilta ei löytynyt halukkuutta. Toisaalta myös kilpailu tieliikenteen kanssa alkoi käydä raskaaksi. Radan lakkauttamiseen alettiin 1970-luvun alkuvuosina varautua ja sopimus museojunaliikenteen harjoittamisesta radalla purettiin vuonna 1973.
Radan viimeinen tavarajuna ajettiin 29.3.1974. Junaa veti rautatien numero 4. Veturin vesitankkeihin oli kirjoitettu liiduilla "OHI ON".
Radan purkutyöt ja museorautatien perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurin osa radasta purettiin varsin pian kaupallisen liikenteen loputtua, asemien ollessa niin Jokioisilla, kuin Forssassa arvokasta maata keskustan tuntumassa. Rata Jokioisilta Forssaan purettiin jo kevään 1974 kuluessa, mikä tarkoitti myös, että varikoilla ollut kalusto piti evakuoida varsin nopeasti. Kaikki radan kalusto siirrettiin Minkiön asemalle, jonne on sittemmin rakennettu radan uusi keskusvarikko.
Osuuden Minkiöltä Humppilaan kohtaloksi osui myös purkaminen ja rata purettiin vuonna 1975. Jäljelle jääneestä kuuden kilometrin mittaisesta osuudesta Minkiöltä Jokioisiin käytiin neuvotteluja rautatien omistajan ja Museorautatie Forssa-Humppila ry:n välillä ja lopulta päädyttiin perustamaan osakeyhtiö hankkimaan varat rataosuuden ostamiseen museokäyttöön. Jokioisten Museorautatie Oy perustettiin vuonna 1977 ja sai tarvittavan rahasumman kasaan helmikuussa 1978. Jäljellä ollut rataosuus Minkiöltä Jokioisten laitamille hankittiin museorautatielle ja museoliikenne radalla saattoi jatkua. Näin kävikin saman vuoden kesällä.
Museoliikenteen laajeneminen ja purettujen osuuksien jälleenrakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Museorautatien kalusto laajeni nopeasti muualta saaduin lahjoituksin ja sisälsi alun alkujaankin kaiken Jokioisten rautatiellä liikenteen loppuessa olleen kaluston.
Jokioisten rautatien numero 5 oli myyty Walesiin vuonna 1971, muutamaa vuotta ennen kaupallisen liikenteen loppumista. Veturi ostettiin takaisin vuonna 2006 ja on edelleen käytössä museoliikenteessä.
Rata Minkiöltä Humppilaan jälleenrakennettiin vuosina 1992-1994, pidentäen radan pituuden taas 14 kilometriin, radan pituuden jääden edelleen 8 kilometriin alkuperäisestä. Humppilaan rakennettiin uusi asema. Ennen osuuden purkamista Humppilassa ei ollut sijainnut asemaa, vaan junat olivat ajaneet Valtionrautateiden asemalle.
Humppilaan rakennettiin myös kalustohalli, sekä uusi siirtokuormauspaikka vanhan paikalle. Vanhoja asema-alueen rakennuksia tuli myös museorautatien käyttöön.
Vanhan Santavaihteen liikennepaikalta erkaantuneen haararadan, Santaraiteen vaihde asennettiin uudelleen vuonna 2017. Raide oli purettu Humppila-Minkiö -osuuden mukana vuonna 1975. Santarata jälleenrakennettiin osittain vuonna 2018 lähinnä vetäytymisraiteeksi.
Vuonna 2014 aloitettiin radan Jokioisten uudelta, vuonna 1980 valmistuneelta asemalta kohti Jokioisten keskustaa jälleenrakentaminen. Rata Jokioisten uudelta asemalta Siirappitehtaalle oli kokonaan kiskotettu keväällä 2019. Siirappitehtaalta radan on tarkoitus jatkua vanhan haararadan paikalla joen rannassa sijaitseville makasiineille.
Rataverkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rata alkaa Humppilasta, jossa asema sijaitsee valtion rataverkon aseman itäpuolella. Aseman itäpuolella rata kaartaa jyrkästi etelään. Humppilaa seuraa kaksi seisaketta, Kermala ja Palomäki. Palomäen jälkeen sijaitsee Santavaihde, joka toimii myös matkustajajunien pysähdyspaikkana. Santavaihteelta lähtevä Santaraide kaartaa pohjoiseen ja se haarautuu kaakosta, eli Minkiön suunnasta.
Santavaihteen ja Minkiön välillä sijaitsee Vuorelan seisake.
Minkiö on radan suurin asema, ratapiha ja varikko. Kalusto on sijoitettu pääosin Minkiölle.
Minkiötä seuraa Salmisen, Raemäen sekä Kirkkotien seisakkeet. Kirkkotien jälkeen seuraavana on Jokioisten uusi asema yhdellä ympäriajoraiteellaan. Jokioisten uudelta asemalta rata jatkuu keskeneräisenä kohti Loimijoen vartta.
Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokioisten Museorautatiellä sijaitsee viisi ajokuntoista höyryveturia: Jokioisten rautatien veturit 4 ja 5, nimiltään Tubzie ja Orion. Näistä Tubzie on koeajossa perinpohjaisen kunnostuksen jälkeen.
Hyvinkään-Karkkilan rautatieltä radalla on numero 5, eli Sohvi, Loviisan-Wesijärven rautatieltä numero 6, eli Helga, sekä Äänekosken-Suolahden rautatieltä Suomen vanhin ajokuntoinen höyryveturi, eli numero 1, Porter.
Näiden lisäksi radalla sijaitsee lukuisia työjunissa käytettäviä dieselvetureita, sekä kunnostettavana tai näytteillä olevia vetureita.
Vaunukalusto on pitkälti Jokioisten rautatien vanhaa kalustoa, mutta sitä on täydennetty lukuisilta kapearaiteisilta rautateiltä eri puolilta Suomea kotoisin olevalla kalustolla, sekä muutamalla Saksasta tuodulla matkustajavaunulla.
Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokioisten museorautatie liikennöi matkustajaliikennettä pääasiassa kesäviikonloppuisin ja tapahtumien yhteydessä. Radalla on myös tilausajoja, sekä muuta satunnaista matkustajaliikennettä silloin tällöin, joskin koronapandemian takia liikenne on viime aikoina ollut hiljaisempaa.
Radalla kulkee matkustajaliikenteen lisäksi lähinnä radanpidon kuljetuksia, mutta se myös postia kuljetetaan. Museorautatiellä kuljetettavat postilähetykset leimataan radan omalla erikoisleimalla.
Radan liikenne noudattaa kesäkaudella säännöllisiä aikatauluja, mikä tekee siitä viimeisen paikan Suomessa, jossa liikennöidään säännöllisesti höyryvedolla.
