Keljonlahti

Junawikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Keljonlahti (lyh. Kei) on entinen liikennepaikka Jyväskylässä. Liikennepaikan raiteisto on nykyään osa Jyväskylän liikennepaikkaa.

Keljonlahti
Perustiedot
Lyhenne  Kei
Rataosa  Keljo-Keljonlahti
Avattu  196?
Lakkautettu  1.10.2007 (yhdistetty Jyväskylän liikennepaikkaan)
Liikenne
Käyttäjiä   Huoltovarmuuskeskus, Keljonlahden voimalaitos
Operaattori(t)  VR-Group

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keljonlahden satamarata rakennettiin 1960-luvun alkuvuosina Keljonlahden rannalla sijainneeseen satamaan Jyväskylän asemalta. Vuonna 1970 radalle avattiin Keljon vaihde, kun rata Säynätsaloon rakennettiin. Samalla Keljonlahden satamarata muuttui haararaiteeksi Säynätsalon radalta. Vuonna 1977 Keljo-Jyväskylä välistä tuli osa Orivesi-Jyväskylä-rataa osuuden Jämsänkoskelta Raudanlahdelle Säynätsalon radalla valmistuessa.[1]

Keljonlahdelle rakennettiin vuonna 1968 siltanosturi puunippujen nostamista varten.[2] Radalla oli erittäin vilkasta raapuuliikennettä nk. "Rautakanavan" aikaan, jolloin kanavan puutteen takia Keiteleestä nostettua puuta kuljetettiin Päijänteeseen raiteitse, Suolahden satamasta Keljonlahden satamaan. Rautakanavan liikenne kesti vuodesta 1964 vuoteen 1993, jolloin Keiteleen ja Päijänteen välinen kanava valmistui, tehden rautakanavan tarpeettomaksi. Raakapuukuljetusten loppuminen johti radan merkittävään hiljenemiseen.[3][4]

Rautakanavan raakapuukuljetusten lisäksi Keljonlahdelta myös haettiin raakapuuta, joka nostettiin Päijänteestä ja kuljetettiin kiskoitse Äänekoskelle teollisuuden tarpeisiin.

Keljonlahden radalla nähtiin myös raakapuujunien yhteydessä venekuljetuksia, kun vuonna 1983 Valtionrautatiet aloitti kokeilun, jossa Keiteleen ja Päijänteen välillä kuljetettiin raakapuun lisäksi myös veneitä.[5]

Raakapuukuljetusten loputtua 1990-luvulla Keljonlahden rata hiljeni huomattavasti. Radan ainoa käyttäjä oli pitkälle Keljonlahden voimalan avaamiseen asti Huoltovarmuuskeskuksen öljyn varmuusvarasto, jonne kuljetettiin öljyä Sköldvikistä. Junat ajettiin suorina junina Jyväskylään, josta päivystäjä vei vaunut Keljonlahden varastolle. Öljyä kuljetettiin vielä 2003.[6]

Keljonlahden ratapiha uusittiin vuonna 2008 Keljonlahden voimalan rakentamisen yhteydessä.[7]

Keljonlahden liikenne alkoi vuonna 2013 monen vuoden tauon jälkeen uudelleen, kun Keljonlahden sekä Rauhalahden voimalaitoksille tuotiin merkittävä määrä hiiltä Venäjältä. Johtuen alun toimitusvaikeuksista, alkuvuodesta 2014 hiilivaunuja toimitettiin Suomeen erittäin merkittävä määrä, joka johti niinkutsuttuun "Vok-invaasioon", kun venäläisiä Vok-hiilivaunuja seisotettiin kevään 2014 aikana mm. Harjun, Jämsän, Lielahden, Mikkelin ja Seinäjoen ratapihoilla. Kevättalven 2014 ajan Keljonlahden voimalan liikenne oli erittäin vilkasta, sillä hiilta toimitettiin kaksi kentällistä ja vaunut haluttiin saada purettua ja palautettua Venäjälle mahdollisimman nopeasti. Hiili saatiin toimitettua kevään 2014 aikana, eikä Keljonlahdelle ole tiettävästi sen jälkeen ollut kaupallista tavaraliikennettä.[8]

Keljonlahti lakkautettiin itsenäisenä liikennepaikkana jo vuonna 2007 ja yhdistettiin Keljon vaihteeseen. Keljo taas lakkautettiin 1.2.2010 ja yhdistetiin Jyväskylän liikennepaikkaan. Näin olle Keljonlahden raide on tätä nykyä osa Jyväskylän liikennepaikkaa.[9]

Raiteisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keljonlahden ratapiha käsittää ympäriajoraiteen, joka jatkuu vetoraiteena ratapihan ohi, sekä läpiajettavat öljyvaunujen purkuraiteen ja voimalaitoksen raiteen. Öljyvaraston raide erkanee voimalaitoksen raiteesta siten, että sinne päästäkseen on ajettava joko voimalan lastausalueen lävitse tai toisesta suunnasta vetoraiteelta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]