Dr 14

Saneerattu Dr14 1868 Pasilassa.
Dr 14
Perustiedot
Tyyppi	dieselveturi
Liikennöitsijä	VR-Yhtymä
Valmistaja	Rauma-Repola, Lokomo
Lukumäärä	24
Valmistusvuodet	1968–1971
Numerointi	1851–1874
Lempinimi	Seepra, Belarus (Kouvolan seutu), Raitakukko, Viirukukko, Riikinkukko ja Dieselkukko[lähdeviite puuttuu]
Tekniset tiedot
Huippunopeus	75 km/h
Paino	78 t, lisäpainoin 86 t
Pituus	14000 mm
Leveys	3200 mm
Korkeus	4700 mm
Pyörästö	B'B'
Pyörästön pituus	9650 mm
Suurin akselipaino	19,5 t, lisäpainoin 21,5 t
Pyörän halkaisija	1050 mm (uutena), 972 mm (loppuun kuluneena) mm
Vaihteisto	Hydrodynaaminen Voith L206 rsb.
Moottori	Tampella/MAN R8V22/30 ATL
Moottorin teho	875 kW kW

[Lähde]

Dr14 on raskas, hydraulisella Voith-vaihteistolla varustettu dieselveturi, joka on suunniteltu raskaisiin vaihto- ja järjestelytöihin.

Historia

1960-luvun puoliväliin tultaessa oli Valtionrautateiden kaluston dieselöinti jo hyvässä vauhdissa, mutta raskaaseen ratapihatyöskentelyyn sopivaa dieselveturisarjaa ei vielä ollut hankittu. Niinpä vuonna 1966 Valtionrautatiet järjesti tarjouskilpailun uudesta vaihtoveturista. Tarjouksia tuli niin Suomesta kuin Saksastakin, ja lopulta kilpailun voitti Lokomo. Lokomolta tilattiin yhteensä 24 kappaletta Valtionrautateiden ohjeiden mukaan suunniteltua veturia. Koesarja käsitti kaksi veturia, jotka otettiin käyttöön vuonna 1969. Sarjaveturit otettiin käyttöön vuosina 1970–1972. Veturit saivat sarjamerkin Vr12, joka vuonna 1976 vaihtui Dr14:ksi. Dr14-veturit syrjäyttivät välittömästi Vr3-sarjan höyryveturit laskumäkityöstä.

Veturin yleisin lempinimi on Seepra, mutta myös nimiä Belarus, Raitakukko, Viirukukko, Riikinkukko ja uusimpana Dieselkukko käytetään. Kukko-nimi on perintöä höyrykauden voimakkaimman vaihtoveturin, Vr3:n Kukko-lempinimestä.

Tekniikka

Saneeratun Dr14-veturin ajopöytä

Saneerattu ja radio-ohjauslaittein varustettu Dr14 1862 Kouvolassa

Dr14-veturin perusrakenne muodostuu kahdesta 2-akselisesta telistä ja alustasta, jonka päällä ovat koneistot konesuojuksineen sekä keskiohjaamo. Ohjaamon molemmin puolin sijaitsevat konesuojat, joiden molemmille sivuille jäävät käyntisillat. Ohjaamossa on ajopöydät molempiin suuntiin, ja kulku sinne tapahtuu käyntisilloilta. Telin sekä ensiö- että toisiojouset ovat kumijousia, jonka ansiosta veturin kulku ratapihojen jyrkissä kaarteissa ja vaihteissa on joustavaa.

Veturin päämoottorit (MAN R8V22/30 ATL) on valmistanut lisenssillä Tampella kahta ensimmäistä veturia lukuun ottamatta. Moottori on turboahdettu ja varustettu ahtoilman välijäähdytyksellä. Vaihteisto on hydraulinen Voith L206-vaihteisto. Vaihteiston yhteydessä on suunnanvaihtolaite, kaksi momentinmuunninta ja aluevaihde, joka antaa V-vaihteella suurimmaksi nopeudeksi 43 km/h ja T-vaihteella 75 km/h. Voiman välitys akselinkäyttölaitteille ja edelleen pyöräkertoihin tapahtuu nivelakseleiden välityksellä.

Dr14-veturin hidasajo-ominaisuudet ovat vaihteistoöljyn lisäjäähdytyskennojen ansiosta erittäin hyvät. Täyttä tehoa voidaan käyttää paikallaan seisten tai hyvin alhaisella nopeudella jatkuvasti vaihteistoöljyn ylikuumentumatta. Veturin painoa voidaan nostaa käyntisilloille asennettavilla lisäpainoilla. Kaikki veturit on varustettu Vapiti-vaihtotyökytkimin ja radio-ohjauslaittein ja osa on varustettu JKV-laitteilla. Veturit, joissa ei ole JKV-laitteita, tunnistaa siitä, että niiden suurin sallittu nopeus on 35 km/h.

Saneeraus

Dr14-sarjan veturit saneerattiin Hyvinkään konepajalla vuosina 2002–2005 nykypäivän vaatimuksia vastaavaksi. Saneerauksessa veturin ohjaamo uusittiin täydellisesti ja veturit maalattiin uudestaan. Ohjaamohytin etu- ja takaseinien kuljettajan puoleisia ikkunoita suurennettiin hieman alaspäin, jotta kuljettajan penkiltä olisi parempi näkyvyys puskimiin. Veturit myös varustettiin imuilman äänenvaimentimella ja osa vetureista JKV-veturilaittein.

Radio-ohjauslaitteiden asennus Dr14-sarjaan alkoi vuoden 2008 lopulla. Asennuksen yhteydessä uusitaan myös käyntisiltojen kaiteita ja portaita vaihtotöihin paremmin sopiviksi sekä lisätään turvaväritystä päätypalkkeihin. Mikäli veturissa ei ole JKV-laitteita, radio-ohjauksen myötä tulee suurimmaksi nopeudeksi 35 km/h.

Koko Dr 14-sarja viherrettiin vuosina 2016 - 2018.

Sijoitukset

Dr14-veturit ovat käytössä Kouvolassa, Tampereella, Imatralla, Kotkassa, Haminassa, Vainikkalassa, Lauritsalassa, Joutsenossa, ja Sköldvikissä. Dr14-sarjan päähuoltovarikko on Kouvola, ja sieltä käsin niillä on ajettu jonkin verran lyhyen matkan tavarajunia.

Aiemmin niitä käytettiin myös Helsigissä, Ilmalan varikolla, Pasilan ratapihalla sekä sivuraiteiden liikenteessä. Lisäksi entisiä sijoituspaikkoja on ollut Joensuussa, Kokkolassa, Oulussa, Pieksämäellä, Raumalla ja Seinäjoella. Kokkolan Dr 14-veturia käytettiin myös Ykspihlajan satamaradalla.

Vetureita on käytetty linja-ajossa varsin vähän. Ennen Pasilan tavaraliikenteen alasajoa niitä käytettiin Hakkilaan, Sköldvikiin ja Kauniaisiin suuntautuvassa tavaraliikenteessä. Myös Kouvolan Dr 14-vetureita nähtiin aiemmin linjalla, kun niitä käytettiin Kaipiaisten, Taavetin ja Luumäen liikenteessä. Lisäksi Raipon liikenne hoitui loppuaikoina Vainikkalan Dr 14:la. Lisäksi Porvoon Museorautatielle meneviä ja sieltä tulevia vaunuja on kuljetettu Olli - Sköldvik -väliä Dr 14-veturilla. Nykyään ainoa linjaosuus, jolla Dr 14-vetureita käytetään aktiivisesti, on Imatran liikennepaikan sisäinen Imatra T - Imatrankoski.

Tekniset tiedot

Valmistusvuodet (Sijoituspaikka)

• 1851   Lokomo   635/1968 (Tampere)
• 1852   Lokomo   636/1968 (Kouvola)
• 1853   Lokomo   639/1970 (Ilmala)
• 1854   Lokomo   640/1970 (Kouvola)
• 1855   Lokomo   641/1970 (Kouvola)
• 1856   Lokomo   642/1970 (Tampere)
• 1857   Lokomo   643/1970 (Kouvola)
• 1858   Lokomo   644/1970 (Kouvola)
• 1859   Lokomo   645/1970 (Kouvola)
• 1860   Lokomo   646/1970 (Kouvola)
• 1861   Lokomo   647/1970 (Kouvola)
• 1862   Lokomo   648/1970 (Kouvola)
• 1863   Lokomo   649/1970 (Kouvola)
• 1864   Lokomo   650/1970 (Kouvola)
• 1865   Lokomo   651/1971 (Kouvola)
• 1866   Lokomo   652/1971 (Ilmala)
• 1867   Lokomo   653/1971 (Kouvola)
• 1868   Lokomo   654/1971 (Ilmala)
• 1869   Lokomo   655/1971 (Ilmala)
• 1870   Lokomo   656/1971 (Kouvola)
• 1871   Lokomo   657/1971 (Kouvola)
• 1872   Lokomo   658/1971 (Kouvola)
• 1873   Lokomo   659/1971 (Kouvola)
• 1874   Lokomo   660/1971 (Kouvola)

Ilmalan vetureita käytetään myös Sköldvikissä. Kouvolan vetureita käytetään Kotkassa (3), Haminassa (2), Kouvolassa (3+huollettavat), Vainikkalassa (2), Lauritsalassa (1), Joutsenossa (1) ja Imatralla (3).

Perustiedot

• Lukumäärä: 24 kappaletta
• Suurin nopeus: 75 km/h
• Pyörästöjärjestelmä: B´B´
• Pyörän halkaisija: 1 050 mm (uutena)
• Veturin paino työkunnosssa: 78 tonnia, lisäpainojen kanssa 86 tonnia
• Suurin akselipaino: 19,5 tonnia, lisäpainojen kanssa 21,5 tonnia
• Valmistaja Lokomo Oy

Päädieselmoottori

• Tampella/MAN R8V22/30 ATL, nelitahtinen, ahdettu ja ahtoilman välijäähdytyksellä varustettu suoraruiskutusdieselmoottori
• Teho: 880 kW/1 190 hv
• Iskunpituus: 300 mm
• Puristussuhde: 12:1

Kompressori

• Valmet 310 D-NT 914, 2-vaiheinen ja 2-sylinterinen dieselkompressori
• Kehittää noin 2 000 l/min paineilmaa kierrosluvulla 1 500 r/min ja vastapaineella 10 kp/cm²

Vaihteisto

• Voith L 206 rsb, hydraulinen virtausvaihteisto, jossa on I- ja II-vaihteille momentinmuuntimet.
• Vaihteiston yhteydessä suunnanvaihtolaite sekä aluevaihde (V-vaihde 43 km/h, T-vaihde 75 km/h)

Lähteet

• Malline:Kirjaviite
• Malline:Kirjaviite
• http://vaunut.org/keskustelut/index.php/topic,1095.0.html