Suomen rautatieliikenne
Suomen rautatieliikenne koostuu pääosin valtio-omisteisella rataverkolla tapahtuvasta liikenteestä. Suomessa on tämän lisäksi pieni määrä lyhyitä yksityisiä rataosuuksia.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Silloisen Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäinen rataosa Helsingistä Hämeenlinnaan rakennettiin vuosina 1857-1862. Raideleveydeksi oltiin valitttu 1524 mm -raideleveys, eli sama kuin Venäjän rataverkolla, jotta Suomen rataverkko olisi myöhemmin helppo yhdistää Venäjän rataverkkoon. Rautateiden rakennuksesta vastasi aluksi Tie- ja vesikulkulaitos, kunnes vuonna Suomen Valtion Rautatiet eriytettiin siitä vuonna 1869.
Raideyhteys Venäjälle Pietariiin valmistui vuonna 1870, joskaan yhteyttä Venäjän rataverkkoon ei vielä tuolloin rakennettu.
Suomen ensimmäinen yksityisomisteinen rautatie Hangon-Hyvinkään Rautatie aloitti liikenteen vuonna 1873. Yksityisomisteisia rautateitä syntyi Suomen rautateiden alkuaikoina paljonkin, joskin suurin osa jäi yhden rataosan rautatieyhtiöiksi, jotka eivät koskaan laajentaneet toimintaansa ja jotka lopulta myytiin valtiolle.
Suomen itsenäistyessä vuonna 1917 oli Suomen rataverkolla kaksi rajanylityspaikkaa Venäjälle, molemmat Karjalan kannaksella. Raideyhteys Ruotsin puolelle Haaparantaan valmistui vuonna 1919, jossa raideleveys vaihtui Ruotsin rataverkola käytettyyn 1435 mm -raideleveyteen. Samassa yhteydessä Haaparannasta rakennettiin 1435 mm -rata Suomen puolelle Tornioon.
Suomen menettäessä itäisiä maa-alueitaan toisessa maailmansodassa, menetti Suomi myös lukuisia rataosia.
Viimeisinä merkittävistä yksityisradoista Loviisan-Vesijärven Rautatie ostettiin valtiolle vuonna 1960. Aiemmin 750 mm-raideleveyden rata levennettiin tämän jälkeen samalle raideleveydelle muun valtion rataverkon kanssa.
Suomen rataverkon sähköistäminen alkoi 1960-luvulla. Ensimmäisenä sähköistys valmistui Helsingin ja Kirkkonummen välille vuonna 1968. Tämän jälkeen suurin osa Suomen rataverkon pääradoista on sähköistetty.
Vuonna 1995 Valtionrautatiet lakkautettiin ja korvattiin Ratahallintokeskuksella. Valtionrautateiden hoitama liikenne ja sen rautatiekalusto siirtyivät valtio-omisteiselle VR-Yhtymälle, joka on nykyään Suomen suurin rautatieliikenteen harjoittaja.
Rataverkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen rataverkkoa halinnoi nykyään Väylävirasto. Rataverkon pituus on 5 926 kilometriä ja siitä on sähköistetty 3 330 kilometriä. Rataverkosta suurin osa on yksiraiteista.
Valtio-omisteisen rataverkon lisäksi Suomessa sijaitsee lukuisia yksityisomisteisia teollisuusraiteita, jotka yleensä liittyvät valtion rataverkkoon. Lisäksi Suomesssa sijaitsee kaksi kapearaiteista museorautatietä, Nykarleby Järnväg sekä Jokioisten Museorautatie. Kummankin raideleveys on 750 mm.
Suomen ainoa leveäraiteinen museorautatie on Porvoon Museorautatie.
Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liikennöijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Henkilöliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Höyryveturimatkat (elämysmatkat)
- Reissujuna (elämysmatkat)
- VR-Yhtymä
Tavaraliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fenniarail
- Foxrail (vain vaihtotyöliikenne)
- Kiskorahti (vain vaihtotyöliikenne)
- Operail Finland
- Stora Enso (vain vaihtotyöliikenne)
- VR Transpoint
Museoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- HMVY
- Höyryraide
- Höyryveturimatkat
- Keitele-Museo
- Pieksämäen höyryveturiyhdistys
- PoRHa
- Porvoon museorautatie
- VR-Yhtymä
Radanpitoon liittyvä liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]