Sr 2

Kohteesta Junawiki
(Ohjattu sivulta Sr2)
Loikkaa:valikkoon, hakuun
WPfavicon.png Tähän artikkeliin on tuotu Wikipedian sisältöä.

Tähän artikkeliin on tuotu sisältöä Wikipedian artikkelista Sr2. (tekijäluettelo)

Sr 2 3228 at Seinäjoki.jpeg
Sr 2
Perustiedot
Tyyppi

raskas sähköveturi

Liikennöitsijä

VR-Group

Valmistaja

SLM
ABB
AdTranz
Bombardier
Transtech

Lukumäärä

46

Valmistusvuodet

1995-2003

Liikenteessä

46

Numerointi

3201-3246

Lempinimi

Marsu
Alppiruusu
Käkikello
Möhkö

Tekniset tiedot
Huippunopeus

230 km/h

Paino

83 t

Pituus

18 690 mm

Leveys

n. 3000 mm

Raideleveys

1524 mm

Pyörästö

Bo'Bo'

Pyörästön pituus

13 800 mm

Suurin akselipaino

21 t

Pyörän halkaisija

1 100 mm

Moottori

ABB

Moottorin teho
 •tuntiteho

6 100 kW

 •jatkuva teho

5 000 kW

Sr 2 tai Sr2 on VR-Group:in antama sarjamerkintä raskaalle sähköveturisarjalle. Veturi perustuu Lok 2000-malliin jota on toimitettu mm. Sveitsiin, Norjaan ja Hong Kongiin.

Historiaa[muokkaa]

Vuonna 1992 silloinen Valtionrautatiet tilasi tarjouskilpailun jälkeen 20 uutta Lok 2000-tyyppistä sähköveturia ABB-konserniin kuuluvalta Schweizerische Lokomotiv- und Maschinenfabrikilta. Myöhemmin tehtiin vielä lisätilaus 26 veturista. Lok 2000-veturit olivat valmistuessaan maailman moderneimpia sähkövetureita. Vetureiden alkuperäinen valmistaja ja suunnittelija oli SLM (telit ja muu mekaniikka) yhdessä ABB:n kanssa (sähkötekniikka), mutta omistussuhteiden muutosten takia rakentajan nimeksi vaihtui kesken toimitusten Adtranz ja viimeisksi Bombardier. Veturien korit valmisti alihankintana Transtech Suomessa. Veturit saivat tyyppimerkinnän Sr2 ja numerot 3201–3246.

Sr 2-sarja oli ensimmäinen 1970-luvulla tilatun Sr 1-sarjan jälkeen tilattu sähköveturisarja. Ensimmäiset kaksi veturia, numerot 3201 ja 3202, valmistuivat 1995. Niillä ajettiin Suomessa koeajoja pääasiassa nopeissa junissa Helsingin ja Oulun välillä. Virallisesti ne otettiin käyttöön keväällä 1996. Sr 2-veturin sarjatoimitukset alkoivat pian tämän jälkeen ja kestivät vuoteen 2003 saakka, jolloin vetureita oli valmistunut 46 kappaletta. Ainoatakaan Sr 2-sarjan veturia ei ole vielä hylätty.

Sarjan vetureiden lempinimiksi ovat vakiintuneet Alppiruusu, Käkikello, Marsu ja Möhkö. Näistä kaksi ensimmäistä viittaa vetureiden alkuperämaahan Sveitsiin, joskin Käkikello virheellisesti.

Ominaisuudet[muokkaa]

Sr 2 vastaa teknisesti sveitsiläistä Lok 2000 -veturia, jota käytetään muun muassa Sveitsissä, Norjassa ja Kiinassa (Hongkongissa). Sr 2 on niin sanottu yleislinjaveturi, eli se on suunniteltu sekä tavara- että matkustajajunien vetoon. Veturin suurin sallittu nopeus on 210 kilometriä tunnissa. Koeajoissa sillä on ajettu 232 km/h. Nopeus 230 km/h oli merkittynä ensimmäisissä vetureissa, mutta sittemmin sitä on alennettu voimassa olevan hyväksynnän mukaiseksi. Vetureita voidaan kytkeä yhteiskäyttöön enintään kolme kappaletta: tämä tarkoittaa, että kolmea veturia voidaan ajaa yhden kuljettajan voimin yhdestä ajopöydästä. Kun Sr 2 kytketään yhteiskäyttöön, ensimmäisen veturin etummainen virroitin on ylhäällä ja takimmaisen veturin takimmainen virroitin on ylhäällä. Jos vetureita on yhteiskäytössä kolme, on keskimmäisen veturin virroitin vapaasti valittavissa eli mitään "väärää" asentoa sillä ei ole. Jos ajolangasta katkeaa virta, jää Sr 2 noin puolen tunnin ajaksi tutkimaan josko jännite palaisi ajojohtoon. Jos se ei palaa, alkaa veturi säästää virtaa ja laskee virroittimensa.

Muotoilu[muokkaa]

Kori on muotoiltu aerodynaamisesti edullisesti sekä nokaksi että junaa vasten olevaksi peräksi. Ulkomuodon on suunnitellut lähinnä urheiluautoissa mainetta niittänyt italialainen Pininfarina. Rakenteessa on käytetty rungon teräksen lisäksi muovipohjaisia keinoaineita nokkaosissa ja ohjaamoissa sekä alumiinia kattokoteloissa. Muuntaja on sijoitettu telien väliin korin alle, jolloin painopiste saadaan mahdollisimman alas. Veturin sisällä sähkölaitteet on sijoitettu veturin molemmille reunoille, ja veturin keskellä kulkee ohjaamot yhdistävä huoltokäytävä. Ohjaamot on suunniteltu uusimman ergonomisen tiedon mukaisiksi. Tuulilasin eri kerrosten väliin on höyrystetty ohut sähköä johtava hopeakerros, joka virrallisena pitää lasin kirkkaana huurteesta.

Tekniikka[muokkaa]

Ajomoottorit ovat kolmivaiheoikosulkumoottoreita ja niitä syötetään tehoelektroniikalla toteutetuilla taajuusmuuttajilla, joissa on öljyjäähdytteiset GTO-tyristorit. Pyörän pidon pettäessä kolmivaihemoottori ei lyö hallitsemattomasti ympäri, koska moottorin pyörintänopeus ei voi ylittää syöttövirran taajuutta. Tämä yhdessä akselikohtaisen nopean tehonsäädön kanssa mahdollistaa korkeiden vetovoimien käyttämisen myös huonoissa kitkaolosuhteissa. Jarrutettaessa ajomoottorit toimivat generaattoreina, jolloin junan liike-energia muutetaan takaisin sähköenergiaksi, joka syötetään takaisin ajojohtoon.

Veturin ohjausjärjestelmä on tietokonepohjainen, ja siinä on useita tietokoneita, muun muassa jarruille, ajopöydille ja tehonsäädölle kullekin omansa sekä kaksi päätietokonetta. Kaikki tietokoneet on verkotettu keskenään. Tiedonvälitys tapahtuu pääasiassa valokaapeleilla. Veturin teleissä on radiaalisesti ohjautuvat pyöräkerrat, ts. erityinen vivusto kääntää kunkin pyöräkerran akselin aina tarkalleen kaarteen säteen suuntaiseksi. Kaarteessa ajettaessa yhden telin akselit eivät siis ole yhdensuuntaiset, vaan sisäkaarteen puolella lähempänä toisiaan. Tämä vähentää pyörien laippojen ja kiskojen kulumista jyrkissä kaarteissa.

Käyttöönottovuodet[muokkaa]

Numerot Käyttöönottovuosi
3201-3202 1996
3203-3212, 3214 1997
3213, 3215-3219 1998
3220 1999
3221-3229 2001
3230-3238 2002
3239-3246 2003

Aiheesta muualla[muokkaa]